Søknadsprosessen

Tämän kevään Nordplus-vaihdon päähaku meni osaltani aika metsään.

Koska opiskeluni ovat edistyneet, no, sanotaanko vaikka että verkkaisesti, en voinut hakea lukuvuodelle 2014-15 esimerkiksi Kanadaan tai Etelä-Afrikkaan, jotka ovat olleet pitkään listani kärkipäässä vaihtopaikkoja miettiessäni. Ainoa taho, joka suostuisi lähettämään minut ulkomaille kyseisenä lukuvuonna, oli Nordplus.

Kaikki muut vaihto-ohjelmat vaativat vähintään 60 opintopisteen edestä suorituksia hakuhetkellä (Erasmus jopa 80). Normaali yhden vuoden pistemäärä siis, mutta kuten todettua, en juuri luentosalien penkkejä fuksivuonna kuluttanut. Nordplussan ohjeistus kuuluu (ainakin HY:n maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan verkostossa) jotakuinkin niin, että voit lähteä vaihtoon, "kun olet opiskellut vähintään yhden lukuvuoden ennen vaihtoon lähtöä (n. 60 op)". Käytännössä riittää, että on hakuvaiheessa ainakin teoriassa vähintään toisen vuoden opiskelija. Koska Pohjoismaat (ehkä Ruotsia lukuunottamatta) eivät ole niitä suosituimpia kohteita, ei paikoista tarvitse yleensä kovin hurjaa kamppailua käydä, eikä näin ollen kovin tiukkoja op-vaatimuksia ole. Loppupeleissä kohdeyliopisto on kuitenkin se, joka päättää lopullisesta hyväksymisestä. Yliopistojen välisten vaihto-ohjelmien perimmäinen tarkoitus kun on lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta, pyritään kaikki vaihtopaikat tietysti täyttämään. Nordplussan NOVA-verkosto, johon tiedekuntani kuuluu, on sopinut tietyn määrän vaihtopaikkoja kohdeyliopistoon per lähettävä yliopisto per lukuvuosi. Koska Nordplussan verkostot ovat tiedekuntien, eivät koko yliopiston, laajuisia, voi kohdeyliopisto olla hyvinkin tiukka siitä, minkä alan kursseja vaihdossa saa suorittaa. Nimim. "Kokemusta on". Tässä kohtaa kulunut, mutta hyväksi todettu vinkki: Lukekaa ohjeet. IKEA-kaappi pysyy kyllä pystyssä ilman yhtä ruuvia, mutta tärkeissä asioissa kannattaa ihan oikeasti sisäistää lukemansa. NOVA-verkosto ei ole kovin laaja, mutta jokaisesta Pohjoismaasta sekä Baltiasta on mukana ainakin yksi yliopisto. Vaihtoehdot rajasin kahteen: Tanskan Århus ja Norjan NMBU. Århusin bisnes- ja johtamispuolen kansainvälisen viestinnän kurssit vetivät kovasti puoleensa, NMBU:ssa taas kehitysmaatieteen ja ympäristön yhdistävä kandiohjelma. En ihan oikeasti osaa sanoa, minkä takia päädyin hakemaan ainoastaan Århusiin. En todella tiedä. Siispä vinkki nro 2: Älä ikinä jätä mitään yhden kortin varaan, ellet ole 100% varma onnistumisesta. Äläkä ehkä silloinkaan. Tajusin pari päivää hakemuksen deadlinen jälkeen, että yliopiston sivuilla mainitaan varsin selkeästi, että sopimuksen piiriin kuuluu "Aarhus University, Faculty of Science and Technology". Muuten olisin saanut suosituksen vaihtoon, mutta Århusissa ei suostuttu siihen, että olisin käynyt Business and Social Sciencesin kursseilla. Koska luonnontieteiden puolelta ei löytynyt englanniksi mitään kiinnostavaa, jäi homma sitten siihen. Koordinaattori lupasi olla yhteyksissä, jos myöhemmin keväällä aiotaan avata rästihaku. Avattiinhan se. Korkeammille voimille (tai tiedekunnan vaihtokoordinaattoreille) äärettömän suuri kiitos siitä. Hakemusta varten piti täyttää erinäisiä lomakkeita pientä ulkoasupäivitystä kaipaavassa Mobility Online Portalissa. Henkilötietojen ja muun tylsän lisäksi piti kirjoittaa max. sivun mittainen motivaatiokirje joko englanniksi tai kohdemaan kielellä (itse kirjoitin englanniksi, kun opiskelukielikin olisi englanti), tehdä alustava opintosuunnitelma eli etsiä kohdeyliopiston nettisivuilta kivoja kursseja ja hyväksyttää se oman laitoksen vastuuhenkilöllä (tämä hoitui ihan sähköpostin ja omatekoisen Excel-tiedoston avulla). Epävirallinen opintosuoritusote tuli myös liittää mukaan, sen sai yhdellä klikkauksella WebOodista. Kun omalta yliopistolta on tullut hyväksyvä päätös, alkaa se hauska osuus, eli kohdeyliopistoon haku. En usko löytyvän montaa tapausta, jossa kohdeyliopisto olisi jättänyt hakijan hyväksymättä, mutta haettava sinne on siitä huolimatta. Käytäntöjä prosessin tähän vaiheeseen löytyy yhtä monta kuin on yliopistoja, ja seuraava koskeekin siis vain kokemuksiani NMBU:n osalta. Samana päivänä, kun sain hyväksynnän omalta yliopistolta, sain sähköpostin NMBU:n vaihtokoordinaattorilta, jossa kerrottiin hakemukseen tarvittavista dokumenteista. Heidän nettisivuiltaan löytyi kaksi lomaketta: yleinen hakukaavake sekä lomake opintosuunnitelmaa varten. Eli käytännössä samat tiedot, mitä olin jo aiemmin naputellut Mobility Onlineen, piti naputella uudestaan. Tällä kertaa paperit piti kuitenkin tulostaa ja hakea niihin parit allekirjoitukset. Myös virallinen, englanninkielinen opintosuoritusote tuli hakea opintoneuvojalta, joka iski paperiin vielä yliopiston nätin leimankin. Kaikki nämä piti sitten allekirjoituksineen skannata ja lähettää omalle koordinaattorille, joka puolestaan lähetti tiedostot Norjaan. Pian tulikin virallinen hyväksyntä myös NMBU:n puolelta, mikä avasi ovet asunnonhakuun, mutta siitä lisää myöhemmin. Haun kakkosvaiheeseen, eli kotiyliopiston hyväksynnästä kohdeyliopiston hyväksyntään, meni viisi arkipäivää. Jos olisin hakenut Etelä-Eurooppaan, saisin odotella hyväksymiskirjettä varmaan heinäkuuhun asti. Huh, mikä romaani. Jos olet kiinnostunut aiheesta, kiva kun jaksoit lukea loppuun asti. Jos et ole kiinnostunut, mutta luit silti loppuun - no, mitäs läksit. * * * * * * * Just going on and on and on about the application process for the Nordplus exchange. Long story short: being the procrastinating student I am, I couldn't apply to Canada or South Africa for the academic year 2014-15 so the only place available was the Scandinavia. I applied to Aarhus, Denmark, but I didn't read the fine print in the NOVA-contract, so I wasn't able to take the International Communication courses I had planned and therefore had to give that up. Fortunately I got a second chance, applied to Norway and voilà.