Hong Kong 2009, part 1

Jep, torstai on vasta ylihuomenna. Jotkut reissut vaan ovat sen verran eeppisiä, ettei tiivistettyä tiivistelmän tiivistelmääkään saa mahtumaan yhteen postaukseen, joten venytän TBT-tapaani myös tarpeen mukaan näin tiistaihin. Voi tietysti myös olla, että olen vain vähän huono karsimaan kuvia... :) * * * * * * * I know, I know, it's not yet Thursday. But some trips are just too epic to fit in one single blog post, so I'm gonna push the TBT boundaries and expand it, when needed, to Travelback Tuesdays. This might also have something to do with the fact that I'm just not that good at cutting down the number of photos... :)

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen leikkasin hautausmaalla ruohoa 5 kuukautta. Rusketuksen ja hyvän kunnon lisäksi rupeamasta jäi käteen sen verran rahaa, että syyskuussa marssin Kilroyn toimistoon ja ostin vanhempieni kauhuksi lennot maailman ympäri. Yhdelle hengelle. Lähtö oli marraskuun 2009 alussa Heathrow'n kautta Hong Kongiin. Välilasku Lontoossa kesti melkein kymmenen tuntia, joten lähdin junalla keskustaan pizzalle samaan paikkaan, jossa olimme ystäväni kanssa käyneet muutamaa kuukautta aiemmin. 12 tunnin jatkolennon jälkeen poistuin koneesta sängyn kuvat silmissä, mutta Hong Kongin trooppinen ilta ei tarjonnut ihan niin pehmeää laskua kuin uupumuksesta hidastuneet aivoni olisivat kaivanneet. Epäluuloisen lentokenttävirkailijan, yhteistyökyvyttömän pankkiautomaatin, vessaitkujen ja piilottelevan lipunmyyntikioskin jälkeen istuin vihdoin rinkkani kanssa bussin yläkerrassa matkalla Kowlooniin. * * * * * * * After my high school graduation I spent 5 months cutting the grass at a cemetery. In addition to a nice tan and some muscles I earned enough money to buy airline tickets for a single-person round-the-world trip, much to my parents' horror. In the beginning of November 2009 I flew to Hong Kong via Heathrow. The layover in London took almost 10 hours, so I took a train to the centre to have some pizza at a place I'd already visited with my friend earlier that year. After a 12-hour flight I emerged from the plane thinking nothing but a nice hotel bed, but the tropical Hong Kong night wasn't as welcoming as my foggy brains would've needed. One suspicious airport officer, an uncooperative ATM, a hide-and-seek playing bus ticket booth and a few tears later I finally found myself sitting in a double-decker bus heading to Kowloon.

Viikon vinkki kauas lähtevälle reissaajalle: Varaa aikaa kohteeseen enemmän kuin neljä yötä. Tai hanki jostain kofeiinia suoraan suoneen. Vahva jet lag on aika ikävä kaveri. Oli tosiaan alkuilta, kun hotelliin saavuin, ja taisin kaatua sänkyyn aika suorilta jaloilta. Heräsin puhelinsoittoon, jossa siivooja tiedusteli, milloin hän voisi tulla siivoamaan. Mietin, että onpa outoa, harvemmin he sopivaa aikaa kyselevät. Muutaman hämmentyneen hetken jälkeen tajusin, että on iltapäivä - olin nukkunut lähemmäs 20 tuntia. Lupasin lähteä evakkoon puolen tunnin päästä. Seuraavat päivät menivät lähinnä nukkuen ja yöt leffakanavaa tuijottaen. Sen verran sain itsestäni irti, että kävin yhtenä päivänä jonottamassa pienen ikuisuuden verran pankkiin - jonka automaatti oli kentällä päättänyt, että voin yhtä hyvin maksaa pelkällä nostokuitilla - vain saadakseni vastauksen, että asia pitää hoitaa lentokentän palvelupisteessä. Muutoin liikkumiseni rajoittui lähinnä naapurin 7-Eleveniin kohdistuneisiin yöllisiin nuudeliostoksiin. * * * * * * * A tip for those travelling long distances: Make sure you have more than 4 nights at the destination. Or get someone inject caffeine straight into your veins. Jet lag is a bitch. I arrived at the hotel in the early evening and fell asleep right away. I woke up to a phone call from a cleaning lady asking when she could come and clean my room. How strange, I thought, they don't usually ask about the appropriate time. A couple of confused moments later I realised it was late in the afternoon - I'd slept for almost 20 hours. I told the lady she could come in in half an hour. The next days went by sleeping and during the nights I saw a number of bad films on TV. I did manage to queue for what seemed like an eternity to a bank in order to solve the mystery of money gone missing. That didn't work out, they told me to go and sort things out with the bank's office at the airport. Oh well. The other times I left my room were at night when I visited the 7-Eleven next door to buy some cup-a-noodles.

Elämäni ensimmäinen Starbucks-käynti.
My first ever visit to Starbucks.

Viimeisenä kokonaisena päivänä oli vuorokausirytmini palautunut sen verran inhimilliseksi, että sain lähdettyä ihan ihmisten aikoihin katselemaan Hong Kong Islandin rantasiluettia ja tepastelemaan Kowloonin Avenue of Starsilla. Torstaina luvassa lisää kuvia viimeiseltä Hong Kongin päivältäni! Voit myös lukea yksityiskohtaisempia reissujuttuja maailmanympärireissussa pitämästäni blogista - pidäthän kuitenkin mielessä, että tekstit on kirjoittanut 19-vuotias minä :) * * * * * * * On the last full day my daily rhythm had somewhat adjusted, so I went for a walk down the Avenue of Stars to check out the silhouette of the Hong Kong Island. I'll be back with more photos on Thursday! You can always check out my RTW-blog for more, though it's written mainly in Finnish.