NZ 09-10 #3: Kaikoura, Christchurch & "Edoras"

Kaikoura

Lauttamatka Wellingtonista Pictoniin kesti muutaman myrskyisän tunnin. Pieneen satamakaupunkiin saavuttuani ja pari tuntia odoteltuani hyppäsin bussiin, joka suuntasi kohti itärannikon ihastuttavaa Kaikouraa. * * * * * * * The ferry ride from Wellington to Picton took a few tumultuous hours. After my arrival in the small town and a two-hour wait I finally hopped on a bus heading to the fabulously charming Kaikoura on the east coast.

   

2,5-tuntisen bussimatkan aikana ohitimme lukemattomia Marlborough'n viiniviljelmiä. Jos olisin tuolloin pitänyt viineistä, olisin ehdottomasti viipynyt jossain alueen viinitilamajoituksessa (myös viinitilalliset etsivät WWOOFfareita, vinkvink!), mutta valitettavasti kuljin onneni ohi. Lähestyessämme Kaikouraa olimme hieman etuajassa, joten kuski pysähtyi hetkeksi tienvarteen, jotta pääsisimme ihastelemaan auringosta nauttivia turkishylkeitä (merikarhuja)! Ja kyseessä ei ollut turistibussi, vaan ihan tavallinen InterCityn reittibussi - suurin osa matkustajista paikallisia. Olin varsin hämmästynyt ja ehkä liikuttunutkin tästä ystävällisyydestä. Ei vaan Suomessa... Olen muuten ajatellut tehdä tässä lähiaikoina oman postauksensa Uuden-Seelannin bussimatkailusta, eli pysy mukana :) * * * * * * * During the 2,5-hour bus ride we passed by countless Marlborough wineries. Had I liked wine back then, I would've definitely stayed at one of the wineries offering accommodation (FYI, the wineries often have jobs for WWOOFfers). Approaching Kaikoura the bus was a bit ahead of schedule, so the driver stopped for a moment and let us out to admire the fur seals enjoying sun by the sea. And it wasn't one of those tourist buses but an ordinary InterCity bus with mostly local passengers. I was deeply moved and surprised about this sort of thoughtful behaviour. Not in Finland... By the way, I've thought of doing a separate post about travelling New Zealand by bus sometime soon, so stay tuned :)

Kaikoura. Mikä paikka! Valaiden ja delfiinien bongausta, surffausta, hylkeiden ja delfiinien kanssa uimista, upeita vaellusmaastoja... Yhden pääkadun varrelta löytyy kaikki tarvittavat kaupat ja ravintolat, hostelleja löytyy runsaasti ja rantakaupungin rento fiilis ei voi olla tarttumatta matkailijaan. Ratsastusvaellus yli koskien ja läpi metsien koko ajan upeiden vuorten tuntumassa oli huikea kokemus, vaikka porukan muut olivatkin miltei ensikertalaisia - tilannekomiikka on ystävä. Kokeneempien ratsastajien kannattaa muuten aktiivisesti mainostaa taitojaan ja kysyä mahdollisuutta vähän reippaampaan versioon - itse erosin muutaman kerran porukasta toisen vetäjän kanssa tekemään vähän jännempiä juttuja :) * * * * * * * Kaikoura. What a place! There's whale and dolphin watching, surfing, swimming with seals (or dolphins), beautiful hiking trails... The main street has pretty much all the shops and restaurants you need, there are many great hostels to choose from and the overall good vibe of this wonderful beach town is simply irresistible. There's also horseback riding near the roots of the mountains. To me it was an unforgettable experience and very enjoyable even though it seemed to be the first time on a horse for everyone else. If you're an experienced rider, don't hesitate to say it - you might get some "special treatment" even if the tour is "suitable for all" :)

Kaikouran niemimaan kävelyyn kannattaa varata lähes koko päivä. Ja se todella kannattaa kävellä. Vaativuudeltaan reitti on mielestäni helppo (jos mahdolliset kuolleet hylkeet eivät ole liikaa noin psyykkisellä tasolla). Maisemat ovat reitin varrella kertakaikkisen upeat, kuten yllä näet. Sää muuttuu oikeastaan kaikkialla Uudessa-Seelannissa nopeasti ja varoittamatta, eli kovin kauas ei kannata lähteä ilman tuulen- ja vedenpitävää vaatetta. Tosi juttu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta Kaikoura on ja pysyy yhtenä suosikkikohteistani koko Uudessa-Seelannissa. * * * * * * * I suggest you take an entire day to walk the Kaikoura Peninsula Walkway. And you definitely should. Take a day and walk. It's easy enough for pretty much everyone to (if possible dead seals aren't too much for your psyche). The views are absolutely fantastic, as you can see above. Keep in mind though, that the weather in NZ is quite unpredictable and you should never go too far without carrying some weatherproof clothes. Trust me. All good things come to an end, but Kaikoura was, is and will always be one of my favourite places in NZ.

Jatkoin itärannikkoa pitkin Christchurchiin, Eteläsaaren suurimpaan kaupunkiin. Kulutin ihanan leffateatterin penkkejä ihan liikaa, vaelsin kaupungin öisillä kaduilla ja söin aamiaista kauniin joen varrella, ehkä jossain hienossa kahvilassakin. Viime vuosina kaupunki on kokenut kovia useiden maanjäristysten takia, ja on surullista tajuta, ettei kaupunki ole enää ihan entisellään. Christchurchista järjestetään pienten porukoiden reissuja Sormusten Herran kuvauspaikalle Mt Sundaylle, eli "Edorasiin". En olisi ikimaailmassa jättänyt matkaa välistä. Hiljaisten laskettelukaupunkien, loputtomien tasankojen, ystävällisten paikallisten sekä pitkän hiekkatien jälkeen olimme perillä. Kuohuviiniä lasissa, henkeäsalpaavat vuoret ympärillä ja lähestyvä myrsky kannoilla, oli hetki sanoinkuvaamaton. Seuraavat kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta paikan kauneudelle ja majesteettisuudelle. Ei niin minkäänlaista. * * * * * * * I continued south down the east coast to Christchurch, the biggest city in South Island. I spent way too many hours at a cinema, explored the city streets at night and ate breakfast by a beautiful river, maybe in some fancy café too. The city has severely suffered from several earthquakes in the past few years, and it's sad to think the city doesn't look the same anymore. The most gorgeous film location ever used in the Lord of the Rings, Mt Sunday (aka Edoras) is relatively close to Christchurch, and obviously they offer to take people there. I wouldn't have missed it for the world. After quiet skiing towns, endless plains, friendly locals and a long dirt road we were finally there. A glass of bubbly in hand, surrounded by breathtaking mountains and a storm closing in, the moment was indescribable. These photos do absolutely no justice to the beauty and majesty of the place. None. At. All.