NZ 09-10 #2: Paihia & WWOOFing

Uutta-Seelantia ei Eteläsaaren Canterburya lukuunottamatta voi oikein hyvällä tahdollakaan kutsua alavaksi maaksi. Saarivaltion vuoristoisuus luo henkeäsalpaavia maisemia, mutta myös henkeäsalpaavia tilanteita tieliikenteessä. Bussimatka Whangareista Paihiaan oli täynnä jyrkkiä mäkiä sekä kapeita vuoriteitä, joiden toisella puolella avautui satojen metrien pudotus sademetsälaaksoihin. * * * * * * * If you don't count the Canterbury Plains on South Island, you can't really call New Zealand a flat country. The mountainous landscape creates breathtaking views, but also some breathtaking moments on the road. The bus drive from Whangarei to Paihia was full of steep hills and narrow mountain roads that had drops of several hundred metres down to rainforest valleys.

Paihia on pieni rantakaupunki, joka elää hyvin pitkälle turismista. Kannattaa käydä sukellus- ja jet boat -retkillä, tai vaikkapa uimassa delfiinien kanssa! Paihia on myös hyvä tukikohta pohjoiskärkeen suuntautuville reissuille, mutta lähempääkin löytyy kyllä majoitusta (mm. Kerikeristä). Pohjoisemmastahan löytyy mm. Ninety Mile Beach, upeita sukellusmahdollisuuksia sekä Cape Reinga, jossa voi todistaa kahden meren törmäystä. Muutaman Paihia-päivän jälkeen sain töitä! Sanoin aiemmin, että jätin paperisodan vuoksi työnhaun sikseen. Päätin kuitenkin maksaa WWOOF-jäsenmaksun (Willing Workers on Organic Farms), millä sain vihkosen täynnä sellaisten tahojen yhteystietoja, jotka tarjoavat ruokaa ja majoituksen n. 5-7 tunnin päivittäistä työpanosta vastaan. Listalta löytyi paitsi maatiloja, myös esim. taiteilijakommuuneja, jotka etsivät vaikkapa puutarha-apulaista. WWOOFfaamiseen tarvitsee periaatteessa Working Holidayn tai tavallisen työviisumin, mutta olen kuullut tapauksista, joissa työnantaja ei viisumia lainkaan kysele. Useita hakemuksia lähetettyäni sain sitten Paihiassa sähköpostin, jossa tarjottiin parin viikon työrupeamaa Warkworthissa, 60km Aucklandista pohjoiseen. Tarjolla olisi veneen maalausta sekä kasvimaan, kanojen ja lampaiden hoitamista, ehkä myös ratsastusta! Ei tarvinnut kauaa miettiä. * * * * * * * Paihia is a small touristy beach town in the north. I suggest you try out scuba diving, jet boating or swimming with the dolphins! Paihia is a good base for north-bound trips, but there is accommodation in the Far North too (Kerikeri for example). In the Far North you can find e.g. the Ninety Mile Beach, gorgeous spots for scuba diving, and of course Cape Reinga, where you can watch the two oceans collide. After a few days in Paihia I landed a job! I told you earlier that I decided to forget the job hunting and the paperwork. I did however pay a small fee to become a member of WWOOF, Willing Workers on Organic Farms. I got a booklet full of contact details of places that offer food and accommodation in exchange for 5-7 hours of daily work. There aren't only farms, but also for example artist communes offering some gardening work. Officially you need a Working Holiday visa (or a normal work visa) in order to participate in WWOOFing, but I've heard of cases where the host/employer isn't too strict about it. After sending several applications, I got a response from Warkworth, 60km north from Auckland. They were offering work for two weeks: boat painting and looking after their veggie patch, chickens and sheep, maybe even horse riding! It didn't take long for me to say yes.

Vihanneksia, oliivipuita ja eläimiä sieltä löytyikin! Veneen maalaus jäi väliin, säät olivat sen verran kehnot, mikä myös aiheutti urakan lyhentymisen yhteen viikkoon. Mutta eipä haitannut, viikko oli sen verran huikea. Ratsastin itsepäisellä hevosella, painin lampaiden ja leikin koirien kanssa. Kitkin ja kunnostin kasvimaata sekä nuoria oliivipuita ja katsoin perheen kanssa rugbya. Heillä oli myös uima-allas terassilla! Haluan kyllä jonain päivänä asua vastaavanlaisessa paikassa. Tosin vanhempani ja kaverini tuskin tykkäisivät, jos muuttaisin toiselle puolelle maapalloa. Ehkä rakennan oman palan paratiisiani tänne Suomeen. * * * * * * * So, veggies, olive trees and farm animals it was! No boat painting though, the weather wasn't favourable, so I had to quit a week earlier, but no matter. I got to ride a stubborn horse, did some sheep wrestling and played with dogs. I did a lot of weeding in the veggie patch and around the young olive trees and watched some rugby with the family. They even had an outdoor swimming pool! What a week. One day I want to live in a place like this. My parents and friends might not appreciate me moving to New Zealand though. Maybe I'll build my own piece of paradise here in Finland.

Odottelua Hamiltonin bussiasemalla.
Waiting for the bus in Hamilton.

New Plymouth

Warkworthista matkani jatkui etelään, Hamiltoniin. Olin ajatellut viettää kaupungissa pari yötä, mutta jotenkin kaupunki ei vain tuntunut kiinnostavalta. Ostinkin uuden bussilipun vielä samalle illalle, kohteena New Plymouth. Saavuin kaupunkiin vasta myöhään illalla, mutta onneksi ihan linja-autoaseman vierestä löytyi kiva hostelli, jossa pääsin yksin asumaan 6 hengen dormiin, ja sain vielä talon puolesta pyyhkeenkin käyttöön! Luksusta. Sää oli jatkuvasti huono, ja kuvasaalis jäi yhteen ainoaan otokseen rannan kävelytiestä. Kaupungin pääkatu taitaa olla maan pisin, enkä kyllä epäile. Käytettyjen kirjojen liikkeet ihastuttivat. New Plymouthista jatkoin matkaa Wellingtoniin. 7 tunnin bussimatkaan sisältyi tunnin lounastauko Palmerston Northissa, jossa keskustelin suklaapirtelön äärellä syvästi uskonnollisen, intiaanisukuisen Jeff Goldblumin kaksoisolennon kanssa siitä, näkyykö Suomessa kaapelikanavia. Pääkaupunki Wellington hurmasi hetkessä. Tunnelma Wellywoodissa on jotenkin ihan erilainen kuin Aucklandissa. Katukuva on todella paljon enemmän mieleeni, sanoisin että eurooppalaisempi. Vietin kaupungissa vain hetken, säät eivät suosineet, joten hyppäsin lauttaan siirtyäkseni Eteläsaarelle. * * * * * * * From Warkworth I headed south, to Hamilton. The city didn't impress me, so I bought another bus ticket straight away for the same night to New Plymouth. I arrived late in the evening, but fortunately found a great hostel right next to the bus station. I had 6-bed dorm all to myself for 3 of the 4 nights I stayed there. And a towel! First time a hostel provided towels. The weather was bad the whole time, and I only took one single picture. New Plymouth's main street is said to be the longest in the country, and I don't doubt it. Second hand bookshops were delightful. From New Plymouth I took a 7-hour bus drive to Wellington. En route we had a lunch break at Palmerston North. I had a chat over a chocolate milkshake with a deeply religious Jeff Golblum look-alike of Native American descent, who was curious to know if we had cable TV in Finland. Wellington was an instant charmer. The atmosphere in Wellywood is somehow completely different compared to Auckland. The look of the city is more European, which suits my taste. The weather was bad, and I only stayed there for a couple of nights before boarding a ferry to get to the South Island.

Bye Wellington, see you later!