New Zealand on a bus

Kesällä Uudesta-Seelannista kirjoittaessani taisin luvata, että palaan aiheeseen vielä bussimatkustuksen osalta. Viime aikoina ikäväni maata kohtaan on päässyt kasvamaan taas vähän liikaa, joten mikäs sen oivallisempi lievitys kuin palata tuon upean saarivaltion maisemiin vielä hetkeksi. Veikkaan tosin, että vaikutus voi olla juuri päinvastainen, mutta ainahan voin itkeä itseni uneen laskien vuorten yli hyppeleviä lampaita. Tai suunnitella retkeä Norjan vuonoille. * * * * * When I wrote about New Zealand this summer, I promised to visit the subject again and tell you a bit about travelling the country by bus. My longing for the country has yeat again grown in the past weeks, so what could be a better cure than reminiscing about my time there. In case this results in the opposite though, I can always cry myself to sleep while counting mountain-hopping sheep. Or plan a trip to the gorgeous Norwegian fjords.

Reissustani on kulunut jo melkein 5 vuotta, joten en mitään yksityiskohtaista selostusta ajatellut tehdä, koska kehitystä suuntaan tai toiseen on hyvinkin saattanut tapahtua. En kuitenkaan usko, että Uuden-Seelannin tieverkosto on huomattavasti kasvanut tai julkinen liikenne olennaisesti muuttunut, joten ehkä huomioni eivät ole täysin vanhentuneita. Omalla/vuokra-autolla matkustaminen on tehty helpoksi: leirintäalueita löytyy paljon, tiet ovat hyvässä kunnossa (tosin usein melko kapeita) ja auton hankkiminen ei ainakaan vuonna 2009 ollut kuulemani mukaan vaikeaa. Myös suosittuja campervaneja - sekä eurooppalaistyylisiä asuntoautoja että varsin luoviakin viritelmiä - on jatkuvasti myynnissä sekä autokauppojen että reissuaan lopettelevien yksityishenkilöiden toimesta, ja liikkuvia koteja on myös vuokrattavissa lukuisilta eri firmoilta. Kannattaa seurata virtuaalista puskaradiota ennen lopullista päätöstä vuokrafirmasta. Omalla kyydillä reissaaminen antaa luonnollisesti paremmat edellytykset maan näkemiseen, koska ei kai mikään voita aamukahvia syrjäisellä vuorenrinteellä auringonnousun aikaan? Tiukkaan budjettiin oma tai vuokra-auto ei kuitenkaan aina mahdu, mutta onneksi Uuden-Seelannin julkinen liikenne on erinomainen. * * * * * It's almost 5 years since my trip to NZ, so I'm not going to go into too much detail since there probably has been some development (for better or for worse). That said, however, I don't think the road network has expanded much or the public transportation changed crucially, so I hope my observations aren't that outdated. Travelling by car has been made pretty easy: there are lots of camping sites, the roads are in good condition (though quite narrow), and buying or renting a vehicle wasn't difficult at all, from what I heard. Campervans are also very popular, and there's a huge array of car dealers and private persons selling or renting them. Obviously the chances to explore the country are best when you have a vehicle to use at your leisure, but sometimes the budget is too tight for such a luxury. It's a relief then, that the long-distance public transport is excellent in NZ.

Vuoristoisuutensa vuoksi maassa ei laajaa junaverkostoa ole, tosin ne harvat rautatienpätkät jotka ovat olemassa, ovat sitäkin komeampia. Lentämistä en suosittele ihan jo ympäristösyistä, eli (toiseksi) paras keino maan kiertämiseen on ehdottomasti linja-auto. Itse matkustin InterCityllä, jolla ainakin tuolloin oli muistaakseni laajin reittiverkosto sekä kätevä maksusysteemi. Valita voi valmiista reittisuunnitelmista, ostaa kertalippuja tai sitten ostaa Flexipassin, jossa ostat etukäteen haluamasi määrän matkustustunteja. Itse valitsin tämän, koska halusin täyden vapauden reittivalintoihin ja matkustuspäiviin. Uutta matkaa varatessa ei tarvinnut muuta kuin kirjautua InterCityn sivuille omilla tunnuksilla, etsiä sopiva lähtö ja valita se - tuntisaldosta vähennettiin matkaan kuluva aika automaattisesti. Mitä suuremman tuntimäärän ostaa, sitä halvempi hinta per tunti, ja passi on voimassa 12 kk. Muita bussifirmoja ovat mm. Kiwi Experience sekä Nakedbus, mutta näillä on enemmän "bilebussien" maine. InterCityssä tykkäsin siitä, että sitä käyttivät paljon myös paikalliset, olivat he sitten työmatkalaisia tai lomalaisia. Muut, ensisijaisesti backpacker-busseina itseään mainostavat firmat tarjoavat ehkä monipuolisemmin elämysreissuja ja muita, mutta koska minulla tuntuu olevan tapana tehdä kaikki asiat vaikeimman kautta, halusin järjestää kaikki "tourit" ihan itse ja pienempiä palveluntarjoajia vertaillen. InterCityn (ja käsittääkseni myös muiden) kautta voi myös varata esim. majoituksen. Jos en ihan väärin muista, niin hostelli"yhteisö" BBH:n jäsenenä sain InterCityn passista myös alennusta. Reppureissaajien luvattuna maana Uusi-Seelanti on täynnä bussifirmoja sekä erilaisia hostelliyhteisöjä, ja suosittelenkin ehdottomasti tutustumaan eri toimijoihin ja vertailemaan niiden tarjontaa sekä toisiinsa että omiin reitti- ja muihin reissusuunnitelmiin. Reissaus on tehty siellä todella helpoksi, paikalliset ovat avuliaita ja yhteishenki reissaajien kesken on yleisesti ottaen huikea! Ja jos hyvin käy, saattaa etuajassa oleva bussikuski päästää matkustajat hetkeksi ihmettelemään rantakalliolla makoilevia hylkeitä. * * * * * Due its mountainous landscape New Zealand doesn't have an extensive rail network, although the few existing railroads are definitely worth seeing. I do not recommend flying (not least because of its environmental impact), so I would say that buses are absolutely the (second) best way to explore the amazing country. I used InterCity, which I chose for its largest route network (if I remember correctly) and handy internet-based booking system, though all the companies have it nowadays. You could (and still can) choose between fixed itineraries, single tickets, a Flexipass and more. I chose Flexipass: you buy x amount of travel hours (the more you buy, the smaller the price per hour), and after that you just book seats for any available departures whenever you want, to wherever you want, and it's valid for 12 months. There are other bus companies as well, such as Kiwi Experience and Nakedbus, but these hold (or at least, held) reputation as "party buses". I really liked the fact that InterCity had lots of locals using it as well, commuting or otherwise. Other companies may have a slightly bigger selection of adventure packages etc., but since I have a habit of doing everything the hard way, I wanted to book my tours independently and check out the smaller, local tour companies as well. I think nowadays all the bus companies can help with accommodation too. I was a member of BBH, a sort of hostel "community", and got discounts from InterCity. New Zealand really is a backpacker's heaven, and a huge industry has been built around it. It is definitely worth comparing different hostel "communities" and bus companies not only to each other, but in relation to your own travel plans as well. Backpacking in New Zealand is very easy, the locals are helpful and the spirit amongst backpackers is generally amazing! And if you're lucky, your bus driver might just let you outside for a moment to admire some sunbathing fur seals.

Autoilua harkitseville vielä muistutukseksi: ihan kaikkialle ei omin avuin pääse. Moniin luonnonsuojelukohteisiin (kuten osaan Otagon niemimaata) pääsee vain opastetuilla kierroksilla, ja esim. syrjäiseen Doubtful Soundiin on pakko kulkea osittain veneellä. Myöskään Taru Sormusten Herrasta -leffojen Edorasin eli Mt Sundayn juurelle, tai sään salliessa laelle, ei pääse (tai ainakaan päässyt) itsenäisesti. Eli joistain herkuista täytyy silti maksaa, vaikka oma kulkupeli löytyisikin! Mutta ei hätää, kanssaturistit tuskin pystyvät pilaamaan sitä elämystä, jonka Uuden-Seelannin ainutkertainen luonto tarjoaa. * * * * * If you're planning on driving yourself, here's something to note: you can't access all areas by yourself. Many conservation areas (such as parts of the Otago peninsula) are only accessible through guided tours, and for example there is no road from Te Anau to the remote Doubtful Sound - a boat is necessary for one part of the journey. And at least in 2009 you couldn't drive all the way to Mt Sunday (Edoras from LotR films) on your own, only on a guided tour. So some places are off limits even if you have a vehicle of your own, and you might find yourself paying for some guided tours anyway! But fear not, fellow tourists can hardly spoil the experience this country's unique nature has to offer.