New Zealand on a bus

Kesällä Uudesta-Seelannista kirjoittaessani taisin luvata, että palaan aiheeseen vielä bussimatkustuksen osalta. Viime aikoina ikäväni maata kohtaan on päässyt kasvamaan taas vähän liikaa, joten mikäs sen oivallisempi lievitys kuin palata tuon upean saarivaltion maisemiin vielä hetkeksi. Veikkaan tosin, että vaikutus voi olla juuri päinvastainen, mutta ainahan voin itkeä itseni uneen laskien vuorten yli hyppeleviä lampaita. Tai suunnitella retkeä Norjan vuonoille. * * * * * When I wrote about New Zealand this summer, I promised to visit the subject again and tell you a bit about travelling the country by bus. My longing for the country has yeat again grown in the past weeks, so what could be a better cure than reminiscing about my time there. In case this results in the opposite though, I can always cry myself to sleep while counting mountain-hopping sheep. Or plan a trip to the gorgeous Norwegian fjords.

NZ 09-10 #7: Wellington & Napier

Kuten taisin jo aiemmin todeta, Wellingtonin visuaalinen ilme vetosi minuun paljon Aucklandia enemmän. Kauniita kävelykatuja, ihania kahviloita ja jännää arkkitehtuuria. Kaupungista huokui rentous ja iloisuus. * * * * * * * As I said before, the look of Wellington was much more appealing to me than Auckland's. Beautiful pedestrians-only shopping streets, cute cafés and interesting architecture. The city oozed joy and laid-back attitude.

NZ 09-10 #6: Greymouth & Glaciers

Junaradat ovat Uudessa-Seelannissa harvassa, mutta siellä missä niitä on, on myös huikeat maisemat. TranzAlpine, joka kuljettaa matkustajia Tyynenmeren rannalta Christchurchista Tasmaninmerelle Greymouthiin, on rankattu yhdeksi maailman kauneimmista junamatkoista. Siispä joudun ikäväkseni toteamaan, että yhtäkään kuvaa tuolta junamatkalta en ottanut. Mutta sen kyllä sanon, että ehdottomasti kokemisen arvoinen tapa ylittää ja alittaa Eteläiset Alpit. Toinen mitä ei pidä missata: jäätiköt. * * * * * * * Railways in NZ are few and far between, but the ones that do exist have awesome scenery. TranzAlpine, which runs from Pacific Ocean (Christchurch) to Tasman Sea (Greymouth), has been listed as one the greatest train routes in the world. I apologise then for not having any photos of that journey. But boy was it beautiful, definitely something you should see while in NZ. Another thing not to miss: the glaciers.

NZ 09-10 #5: Milford Sound

Milford Sound lienee Uuden-Seelannin suosituin nähtävyys, ja se rankattiin vuonna 2008 yhdeksi maailman ykkösturistikohteista. Eteläsaaren lounaisosan Fiordland National Parkin vuonoissa riittää nähtävää, mutta Milfordin lähes pystysuorat seinämät ja Mitre Peakin terävä huippu ovat tehneet siitä suosituimman. En kyllä ihmettele. Jo pelkkä ajomatka Te Anausta sinne on elämys. * * * * * * * Milford Sound must be the most famous tourist destination in New Zealand. In 2008 it was said to be the world's top travel destination, according to the 2008 Travelers' Choice Destinations Awards by TripAdvisor. There's lots to see in Fiordland National Park in the south west corner of South Island, but I think the almost vertical cliffs and the pointy top of Mitre Peak are the reasons behind Milford Sound's fame. And it's no wonder. Even the journey from Te Anau is incredible.

NZ 09-10 #4: Oamaru & Dunedin (& penguins!)

Christchurcin ja Dunedinin välissä sijaitsee pieni Oamaru. Kaunista arkkitehtuuria sekä hostelli, jonka käytäviltä löytää lihansyöjäkalan ja takapihalta pingviinejä. * * * * * * * Between Christchurch and Dunedin lies Oamaru, a beautiful small town. Gorgeous architecture and a hostel, where you can find a flesh eating fish in the hallway and penguins in the backyard.

NZ 09-10 #3: Kaikoura, Christchurch & "Edoras"

Kaikoura

Lauttamatka Wellingtonista Pictoniin kesti muutaman myrskyisän tunnin. Pieneen satamakaupunkiin saavuttuani ja pari tuntia odoteltuani hyppäsin bussiin, joka suuntasi kohti itärannikon ihastuttavaa Kaikouraa. * * * * * * * The ferry ride from Wellington to Picton took a few tumultuous hours. After my arrival in the small town and a two-hour wait I finally hopped on a bus heading to the fabulously charming Kaikoura on the east coast.

NZ 09-10 #2: Paihia & WWOOFing

Uutta-Seelantia ei Eteläsaaren Canterburya lukuunottamatta voi oikein hyvällä tahdollakaan kutsua alavaksi maaksi. Saarivaltion vuoristoisuus luo henkeäsalpaavia maisemia, mutta myös henkeäsalpaavia tilanteita tieliikenteessä. Bussimatka Whangareista Paihiaan oli täynnä jyrkkiä mäkiä sekä kapeita vuoriteitä, joiden toisella puolella avautui satojen metrien pudotus sademetsälaaksoihin. * * * * * * * If you don't count the Canterbury Plains on South Island, you can't really call New Zealand a flat country. The mountainous landscape creates breathtaking views, but also some breathtaking moments on the road. The bus drive from Whangarei to Paihia was full of steep hills and narrow mountain roads that had drops of several hundred metres down to rainforest valleys.

NZ 09-10 #1: Auckland & Whangarei

Lentokoneen ikkunasta avautui rauhoittava näkymä kumpuileville, valkoisten täplien valloittamille nurmilaitumille. Kuvittele lampaiden valloittama Hobittila ilman hobitteja, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Jotain sen suuntaista osasin odottaakin, mutta tämä ensinäkymä Aotearoasta, pitkän valkean pilven maasta, toi silti sisäisen maalaistyttöni huulille leveän hymyn. Unelmani oli käymässä toteen. * * * * * * * A serene view of green, white-spotted rolling hills opened behind the airplane windows. Picture the Hobbiton, overrun by sheep and without the hobbits, and you know what I mean. I knew to expect something like this, but nevertheless this first glimpse of Aotearoa, the land of the long white cloud, made my inner country girl smile ever so widely. My dream was about to come true.