NZ 09-10 #7: Wellington & Napier

Kuten taisin jo aiemmin todeta, Wellingtonin visuaalinen ilme vetosi minuun paljon Aucklandia enemmän. Kauniita kävelykatuja, ihania kahviloita ja jännää arkkitehtuuria. Kaupungista huokui rentous ja iloisuus. * * * * * * * As I said before, the look of Wellington was much more appealing to me than Auckland's. Beautiful pedestrians-only shopping streets, cute cafés and interesting architecture. The city oozed joy and laid-back attitude.

Wellington-päiväni kuluivat suurimmaksi osaksi Cuba Streetin ja Courtenay Placen kahviloissa ja teattereissa sekä Lambton Quayn putiikeissa. Kaupungissa vieraillessaan kannattaa nousta aivan keskustan kupeessa sijaitsevalle Mt Victorialle, katsastaa persoonallinen Beehive, kuuluisin parlamentin rakennuksista, sekä viettää iltaa paikallisten kanssa jossain keskustan lukemattomista baareista. * * * * * * * My days in Wellington were mostly spent at the cafés and theatres at Cuba St and Courtenay Place and at Lambton Quay's shops. While in the capital, you should check out the view from Mt Victoria, admire the Beehive (one of the Parliament Buildings) and spend an evening with the locals at one of the numerous pubs and bars around the city.

Matkapäivien vähetessä siirryin ehkä hieman vastahakoisesti Wellingtonista kohti pohjoista. Napierissa otin reissun viimeiset kuvat. Äärimmäinen helle sai olon tukalaksi, mutta jäätelö, vastaleivottu leipä, merenranta ja hassu 30-lukulainen, tuhoisan maanjäristyksen jälkeinen Art Deco -arkkitehtuuri pitivät minut kaupungissa useamman päivän. Lähdin hellettä pakoon upean järven rannalle Taupoon. Tarkoitukseni oli hypätä laskuvarjolla noissa järvimaisemissa, mutta luontoäiti päätti toisin ja viskoi vettä niskaan ja myrskytuulta hiuksiin monta päivää putkeen. Päädyinkin siis kiertelemään reissun ties kuinka monetta käytettyjen kirjojen kauppaa ja lukemaan Dr. Zhivagoa rantakahvilassa. * * * * * * * As my travelling days were becoming scarce I somewhat hesitantly left Wellington to go up north, to Napier. Despite the almost unbearable heat I managed to stay alive in the city thanks to ice cream, freshly baked bread, the ocean and the curious 1930's Art Deco architecture. Finally I escaped the heat to the shores of a great lake, Taupo. My intention was to go skydiving, but Mother Nature had other plans and poured down rain for several days like it was the last rain to ever fall on earth. So instead I visited the umpteenth second hand book store of my journey and spent the days reading Dr. Zhivago.

Kun tilaisuutta ei lentokoneesta hyppäämiselle tullut, jatkoin matkaani Rotoruaan. Kaupunki tunnetaan vahvasta Maori-kulttuurista sekä kuumista lähteistään. Jälkimmäinen tuo paitsi kylpyläturisteja, myös oman ominaistuoksunsa kaupunkiin. Tai no, tuoksu on ehkä turhan positiivinen ilmaisu, jos ilmassa leijuu lähinnä mädän kananmunan odeur. Viimeinen etappini ennen Aucklandiin paluuta oli Tauranga. Todellinen kesäkaupunki, upeat rannat, nätti keskusta ja ilma lämmin kuin mikä. Totaalirentoutumista, vaikka alapedillä nukkuikin turkulainen (ja tää kommentti oli nyt kaikella rakkaudella, Turku on paras!). Viimeiset yöni Uuden-Seelannin maaperällä vietin tosiaan Aucklandissa, vaikka yösijan etsiminen olikin käsittämättömän haastavaa, kiitos AC/DC:n, joka kehtasi tulla keikalle kaupunkiin ilmoittamatta siitä ensin minulle. Hirveämmässä läävässä en sen koommin ole nukkunut, melkein olisi ollut parempi vaihtoehto istua 24h mäkkärissä aamuun asti. Se mikä ei tapa, ei toivottavasti myöskään anna luteenpuremia, vai miten se meni. No, kokemus karaisee. * * * * * * * When the last chance to jump off an airplane didn't come, I continued on to Rotorua. The city is known for its Maori culture and hot springs, the latter bringing not only spa tourists but an original scent too. Now, scent might be a bit too positive an adjective, if the air is filled with eau de rotten eggs. Tauranga was my last stop before returning to Auckland. A true beach town with a pretty city centre and warm weather. Total relaxation. My last nights in New Zealand I spent in Auckland, even though finding a bed turned out to be quite an adventure, because AC/DC didn't bother telling me they were coming to town. I have never slept in more horrible a place, it might have been a better idea to sit at a 24h McDonald's until morning. What doesn't kill you won't give you bedbug bites either, no? Oh well, experience toughens and so on.

Palannen myöhemmin vähän rajatummin aihein vielä postauksella tai parilla, mutta jätettäköön Uusi-Seelanti toistaiseksi tämän kaverin valvontaan. * * * * * * * I'll probably be back with a more specific post or two later, but for now let's leave NZ under the watchful eye of this cute fella.